FEMSKT järjesti jäsenilleen avoimen työpajan 2.11. 2015 rojun työhuoneellaan Vallilassa. Ilmoittautuneita taisi olla enemmänkin, mutta paikalla meitä oli Kaisa, Jesse, Taina, Sini ja toinen Kaisa.

Työpajan tehtävänä oli rakentaa sarjakuva tilanteesta, jonka roju kuvasi aluksi 4 virkkeellä:

1. Raketti lähtee maasta kohti kuuta.

2. Raketti laskeutuu kuuhun ja astronautti pystyttää lipun.

3. Raketti palaa maahan keskelle juhlivaa väkijoukkoa.

4. Astronautti huomaa tulleensa väärälle planeetalle.

Koska ryhmä oli pieni ja henkilöt eläväisiä, keskustelusta tuli innokas, rönsyilevä ja hersyilevä. Ties millaisen sarjakuvan olisimmekaan saaneet aikaan ja missä aikataulussa… Johanna palautti meidät tavoitteelliseen työskentelyyn käskyttämällä jokaisen piirtämään oman version, vähintään kolme kuvaa per tilannekuvauksen virke, kukin kuva irralliselle lapulle. Tottakai unohdin heti sanan vähintään… No, jokainen teki lähes toimeksiannon mukaisen tuotoksen.

Kuvasarjat kiinnitettiin seinälle, kukaan tekijä ei saanut esitellä tai selittää omaa sarjaansa vaan jokaisen sarjan esitteli joku muu. Tässä vaiheessa paljastuivat huonosti toimivat kohdat helposti.

Tämän jälkeen rakennettiin yhdessä yksi tarina sekoittaen eri kuvasarjojen kuvia – tuloksena saatiin pitempi ja yksityiskohtaisempi sarja.

Lounastauko oli samalla opiskelutauko: luimme montaasitekniikasta kertovan David Mamet’n tekstin Elokuvan ohjaamisesta. Sen sijaan, että kamera seuraisi koko ajan päähenkilön toimia, tarinaa voidaan paljolti kertoa rinnastamalla keskenään yksinkertaisia, näennäisesti toisiinsa liittymättömiä kuvia ja antamalla katsojan rakentaa niiden välinen yhteys mielessään, usein alitajuisesti.

Lounaan jälkeen sarjakuvaa editoitiin edelleen pyrkien hyödyntämään montaasitekniikkaa, kuvia korvattiin, lisättiin, poistettiin, niiden paikkoja vaihdettiin, keskeisiä kohtia painotettiin ja tarinaa tiivistettiin poistamalla tarpeettomia kuvia. Ryhmässä erilaiset lähestymistavat ja taipumukset tulivat hauskasti näkyviin ja tuottivat hyviä tilanteita.

Tähän saakka oli koko ajan leikittty keskenään samankokoisilla kuvilla. Tarina juoksi seinällä yhtenäisenä kuvasarjana. Viimeisenä vaiheena tarina vielä sommiteltiin sivutaittoon – tässä kohden kuvien määrää, muotoa ja paikkoja voitiin edelleen muutella tehokkaiden sivujen ja lukurytmin rakentamiseksi.

Tuloksena oli valmis kuvakäsikirjoitus tarinaan, joka tosin tarinana edelleen tuntui vähän tylsältä, mutta harjoituksena toimi hyvin.

Suurimman vaikutuksen teki jällleen kerran se, miten tehokasta ja tuottavaa ryhmätyö oli. Kerrassaan herkullinen tapa tuottaa sarjakuva!

Leikin ajatuksella kirjoittaa tämä raportti montaasitekniikalla. Koska ryhmän tuli puuttui, päädyin kuitenkin tylsään asiaproosaan. /Kaisa Å, kuvat Kaisa L